Ajatuksia yhteiskunnasta ja hengellisestä elämästä.

On se vaan ihmeellistä tämä ihmisen elämä. Muutama vuosi sitten olin totaalisesti hukassa, elämän hallinta oli totaalisesti kadoksissa. Elämääni varjostivat päihteiden tuoma sekasorto, viha, katkeruus yms. Tänään kuitenkin saan elää täysipainoista elämää uskoen Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanani. En olisi muutama vuosi sitten eläväni onnellista elämää. Kiitos Jumalalle, tänään olen tässä.

Entistä elämääni en tahdo tässä yhteydessä avata sen enempää.

Hiihtoloma viikko on kohta takana ja arki edessä. Itselläni se tarkoittaa lähinnä sitä, että moottorisaha on otettava taas käyttöön ja alettava päästelemään myrskyjen kaatamia puita pinteestä.

Tänään olen viettänyt monella tavalla mielenkiintoista päivää. Muutama tunti vierähti tutkien Jumalan Sanaa, sen tulisi olla kuitenkin osa joka päivästä elämääni. Tänään tuli kuitenkin sellainen tarve hieman enemmän viipyä Sanan äärellä. En edes muista, että milloin hankin sellaisen kirjan jonka otin kirjahyllystä luettavaksi. Se ei ole mikään kevyt romaani tms. vaan tukevaa hengellistä ruokaa. Kirja kantaa nimeä Valtakunnan evankeliumi, kirjan kirjoittaja on Charles H. Spurgeon. Hän oli yksi 1800-luvun huomattavimmista julistajista ja kirjoittajista. Hän oli englantilainen baptistisaarnaaja, joka toimi pastorina Lontoossa, New Park Street Chapelissa, sekä hänelle myöhemmin rakennetussa kirkossa, Metropolitan Tabernaclessa, jossa hän palveli kuolemaansa asti. Hänen saarnaansa julkaistiin joka viikko, ja niistä tehtiin myös kirja. Spurgeon oli selvästi yksi kunnioitetuimmista Jumalan Sanan julistajista 1800-luvulla, ja selvästi hänen palvelutyönsä vaikuttaa vielä tänä päivänä.

En edes montaa sivua ehtinyt lukemaan, koska samalla innostuin tutkimaan jotain Raamatun kohtaa enemmän ja ikään kuin pintaa syvemmältä. Täytyy sanoa, että kyseinen teos tuo Matteuksen evankeliumin tutkimiseen suloisen mausteen.  Se millaisella sydämen innolla hän jakaa ajatuksiaan välittyy voimallisesti kirjan sivuilta lukijalle. Monessa kohtaa joutuu painamaan kunnioituksesta kasvonsa alas!

Matteuksen evankeliumissa löytyy seuraava jae (3:7) jossa sanotaan: ”Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: ’Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?’” Mitä Spurgeon jakeesta kirjoittaa: ”Johanneksesta oli omituista nähdä ylpeiden fariseusten ja epäluuloisten saddukeusten tulevan kastettaviksi, ja siksi hän puhutteli heitä terävästi ja tutkivasti. Hän näki, että heidän vaikuttimensa ja mielenlaatunsa olivat käärmeenkaltaisia, ja siksi hän kutsui heitä kyykäärmeitten sikiöiksi. Näin hän halusi tutkia olivatko he vilpittömiä. Hän kysyy heiltä, kuka on antanut heille luvan paeta sen vihaa, jonka edelläkävijä hän oli. Tämä ei ollut kohtelias kysymys, mutta Herran palvelijoiden tehtävä ei ole miellyttää; heidän täytyy sanoa suoraan totuus erityisesti tämän maailman suurille ja oppineille. Niin teki Johannes Kastaja, ja siksi hän, joka on hänet lähettänyt, kunnioittaa häntä”

Niin. Ollaanko me joskus hieman liian varovaisia? Ajattelemmeko julistaessamme enemmän ihmistä kuin Jumalaa? Evankeliumi on läpi ihmiskunnan historian jakanut ihmisiä. Tänä aikana tuntuu olevan niin, että mitään eroa ei saisi olla uskovan ja jumalattoman välillä. Jos esittää vastalauseen koskien syntiä ja siinä elämistä niin olet suvaitsematon ja ahdasmielinen. 

Ketä nämä fariseukset ja saddukeukset sitten oikein olivat? Diginovumista löytyy vastaus, joka kuuluu: ”He olivat kaksi juutalaisten keskuudessa vaikuttavaa puoluetta. Jyrkintä suuntausta edustivat fariseukset (Apt. 26:5). He herättivät huomiota pyrkimyksillään noudattaa lakia mahdollisimman tunnontarkasti. Vanhan testamentin käskyjen lisäksi oli luotu koko joukko suullisia sääntöjä ja määräyksiä, joita pidettiin yhtä tärkeinä kuin itse käskyjä. Farisealaisuus oli alun perin maallikkovaltainen herätysliike, joka syntyi Uuden ja Vanhan testamentin välisenä aikana ja pyrki kultillista puhtautta harrastamalla vahvistamaan usko Jumalan sanaan…” Melkoiselle joukolle Johannes Kastaja osoitti kysymyksensä! Uskallatko Sinä seisoa näinä nykyisinä aikoina Kristuksen joukoissa julistaen armoa ja totuutta? Miksi käytin sanoja armo ja totuus, siksi että nykyisin kuulee aivan tarpeeksi evankeliumin julistusta josta on kokonaan totuus poissa. Ei Jumala anna itseään pilkata eikä jaa kunniaansa. Totuus tekee vapaaksi!

Hiljalleen kevät tulee ja toivottavasti tekstiä blogiini myös!